Tervetuloa blogiin!

Mahtavaa, että olet löytänyt blogini pariin! Blogissa tulen käsittelemään erilaisia tietoiseen läsnäoloon eli mindfulnessiin liittyviä asioita sekä laajemminkin henkiseen hyvinvointiin liittyviä juttuja. Omaa taustaani aiheeseen liittyen avaan hieman tässä kirjoituksessa, jotta saat tutustua minuun. 

Mindfulness-harjoitteluni on ollut säännöllisen epäsäännöllistä. Tutustuin aiheeseen ensimmäisen kerran vuonna 2014 osallistuttuani mindfulnessin perusteet kurssille työväenopistossa. Mielenkiinto harjoittelua kohtaan jäi, vaikka säännölliseksi osaksi arkea se ei siinä kohtaa jäänyt. Luin kuitenkin aiheesta ja törmäsin siihen uudelleen ja uudelleen lukiessani paljon masennuksesta ja psykologiasta. Jätin harjoittelun odottamaan sopivampaa aikaa.

No, milloin se parempi aika sitten koitti? Siinä kohtaa, kun vuonna 2019 vanhat mallit, joita olin käyttänyt elämässä selviytymiseen ensimmäiset 30 vuotta, lakkasivat toimimasta. Ei ollut mitään ruusuista heräämistä uuteen aamuun, jolloin olisin vain päättänyt katsoa itseäni ja maailmaa uusin silmin olemalla zen-tilassa aamusta iltaan. Se oli lähinnä itkua, unettomia öitä ja totaalista toivottomuutta. Sieltä kuitenkin noustiin pikkuhiljaa, kun mielen vastarinta joutui antamaan periksi. Tyyli oli (ja on edelleen) kaksi askelta eteen ja yksi taakse. Sprinttimatkasta ei ole kyse. Vaikuttaa lähinnä loppuelämän maratonilta.

Osallistuin Mindfulness työssä-kurssille keväällä 2020 ja lamppu syttyi - tätä tarvitsen voidakseni paremmin ja ylläpitääkseni työkykyäni. Myöhemmin kun olotilani oli vakautunut merkittävästi, päätin osallistua 8 viikon MBSR-kurssille. Mindfulness-harjoittelua suositellaan laajasti masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Säännöllisen harjoittelun positiivisista vaikutuksista on tehty myös paljon tieteellistä tutkimusta, erityisesti MBSR-ohjelmasta.  Huomasin todella muutoksen, jota säännölliseen harjoitteluun sitoutuminen teki tuon kahden kuukauden aikana. Huomaan nykyään myös vaikutuksen, joka säännöllisestä harjoittelusta lipsuminen saa olotilassani. Vanhat ajatusmallit ja ahdistus ovat salamana paikalla ottamassa niillä joskus olleen tilan. Tietoisuus asiasta kuitenkin mahdollistaa myös niiden kanssa elämisen.

Päätös mindfulness-ohjaajakoulutukseen lähtemisestä syntyi itselleni epätyypillisen nopeasti. Olin pohtinut asiaa jo pidempään, mutta en ollut uskaltanut tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen. Hitaasta hämäläisyydestä ei ollut kuitenkaan tietoakaan, kun aika oli sopiva ja intuitio ja mieli veivät samaan suuntaan.

Toivottavasti saat näistä tulevista kirjoituksista voimaa ja uusia näkemyksiä. Mahdollisesti jopa tunteen siitä, että et ole yksin tiettyjen ajatustesi ja tunteidesi kanssa, vaikka niin olet ehkä joskus ajatellut. 

Jenna